erkkaope esittäytyy

Ihan ensiksi opettaisin kuinka korvia heilutetaan ja miten voi tuosta vaan puhjeta laulamaan.
Opettaisin päiväunien ihanuutta ja kieltä outoa, ihan uutta.
Kirjastoon veisin oppilaani ainakin viideksi yöksi ja kaikenlaisen laskemisen tekisin kiinnostavaksi työksi.
Pyöräretkiä tehtäisiin ja kokeiltaisiin uimista, opettaisin tietysti myös asioiden puimista.
Nauramista harjoiteltaisiin aina maanantaina niin ei tylsyys koskaan enää meitä paina.
Haaveilulle jätettäisiin aika paljon tilaa ja huolta siitä pitäisin, ettei kiire miettimistä pilaa.
Jos olisin joskus surkeana, ei nolottaisi itkeä, tahtoisin opettaa olemaan aito sekä sitkeä.

                 Eppu Nuotion runo (2009)kokoelmasta; Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja

Opettajan ammatissa vaaditaan paljon tietynlaista luovuutta ja erityisesti muutoksensietokykyä ja ongelmanratkaisua. 

Eppu Nuotion runoon ihastuin heti alkuun, siinä kirjoitetaan opettajuudesta ja siitä mitä haluaa oppilailleen opettaa. Nuotion värssy mielessäni astuin ekaluokkaan, jonka kanssa tulisin työskentelemään seuraavan vuoden. Tämän papereita vaille valmiin erityisopettajan haasteeksi näytti muodostuvan jo parin ensimmäisen päivään jälkeen pienryhmän oppilaiden herkkyys reagoida muutoksiin (esimerkiksi paikkojenvaihto on iso muutos tai tehtävän tekeminen pistepaperille ruutupaperin sijaan on iso muutos, jotka aiheuttavat oppilaissa ahdistusta ja huutoa) sekä se, että oppilaat tulisivat vaatimaan monentasoisia tehtäviä, jotta oppimisvaikeushaasteen omaavat oppilaat pysyvät mukana ja muista syistä luokalla olevat haastavampia tehtäviä. Kiire ja ongelmat ovat kuitenkin juuri niin suuria kuin niistä itselleen tekee, ja tärkeintä on olla jokaiselle oppijalle läsnä. Sillä päästään jo hirmuisesti eteenpäin.

Blogin takaa löytyy miltein valmis erityisopettaja, joka työskentelee tällä hetkellä 1. luokan pienryhmässä. Haastavaksi on edellä mainittujen asioiden lisäksi osoittautunut myös selkeän struktuurin puutos luokasta, joten sitäkin alan luomaan ja ideoimaan. Idea tähän blogiin tuli siitä, että huomasin heti käyttäväni valtavasti aikaa ideointiin, suunnitteluun ja pohtimiseen sekä materiaalien luomiseen. Tämä johtuu siitä, että opettamalleni ryhmälle eivät soveltuneet valmiit opetusmateriaalit sellaisenaan.

Haluan jakaa näitä käyttämiäni tunteja, jotta joku toinenkin voisi saada vielä parempia oivalluksia. Uskon että pienen muokkauksin tehtäväni ovat myös sovellettavissa suuren luokan opetukseen. Blogina -Melukylän lapset- tulee olemaan materiaalipankki, ideoiden jakamisen väline ja pohdinnan selventämisen väylä.

Olen myös iloinen kaikista kommenteista.